Espanjansiruetana ei ole hyönteinen vaan nilviäinen. Kotipuutarhassa se aiheuttaa samanlaista harmia kuin monet puutarhan tuholaiset, ja runsaissa määrin esiintyessään vahingoittaa luonnon monimuotoisuutta sekä tautiriskinsä vuoksi on vaaraksi ihmisten ja kotieläinten terveydelle. Laji on levinnyt laajasti Euroopan alueella, sitä löytyy myös läheltä Ruotsista, Norjasta ja Ahvenanmaalta. Laji on määritelty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi.
Espanjansiruetana on kookas, limainen ja usein joukoittain esiintyvä etana, joka viihtyy kosteissa ja suojaisissa puutarhoissa. Se liikkuu etenkin sateen jälkeen, iltaisin ja öisin, jolloin se voi ilmestyä kasvimaalle, kompostin läheisyyteen, nurmikon reunoille tai lehtikasojen alle. Yksittäinen etana ei vielä kerro suuresta ongelmasta, mutta useiden samankokoisten etanoiden esiintyminen samalla alueella on merkki siitä, että kanta kannattaa tarkistaa huolellisesti. Kaksineuvoisuutensa vuoksi lajin kanta voi kasvaa nopeasti suureksi.
Lajin väri vaihtelee paljon. Useimmiten espanjansiruetana on likaisen ruskea, oranssinruskea tai harmahtava. Nuorempi yksilö on oranssimpi. Selkä on harjaton ja kupera, ja hengitysaukko sijaitsee kilven etuosan puolella. Pituutta nilviäiselle kasvaa 7–14 cm. Torjuntaa ei kannata aloittaa ennen kuin laji on tunnistettu riittävän varmasti. Espanjansiruetanan voi sekoittaa esimerkiksi metsäetanaan tai ukkoetanaan. Ne kuuluvat Suomen alkuperäiseen lajistoon, eikä niitä ole syytä hävittää. Ukkoetanalla on selässä pitkittäinen harjanne häntäpäähän asti, jota tasapintaisella espanjansiruetanalla ei ole. Espanjansiruetanan hengitysaukko sijaitsee lähempänä päätä kuin ukkoetanalla. Metsäetanan erottaa kokonsa puolesta, yleensä se kasvaa enintään 7 cm pituiseksi
Katso kuvat etanalajien tunnistuskaaviosta.
Espanjansiruetana on kaikkiruokainen ja voi vahingoittaa puutarhakasveja, viljelyksiä ja koristekasveja. Se voi levitä kasvien, mullan, maa-aineksen ja puutarhajätteen mukana. Leviämistä ehkäistään parhaiten keräämällä etanat pois esiintymisalueelta, käsittelemällä puutarhajäte huolellisesti ja välttämällä maa-aineksen siirtämistä alueelta toiselle. Espanjansiruetana tulisi hävittää heti sellaisen havaittuaan, sillä se säästää tulevaa työtä isomman kannan hävittämisessä. Paras aika torjunnalle on keväällä ennen munimista. Muninta jatkuu kesästä syksyyn, erityisesti kosteina kausina. Munat pystyvät säilymään talven yli. Vaaleat, hieman läpikuultavat munat voi nähdä paljaalla silmällä, sillä niiden halkaisija voi olla jopa 4–5 mm.
Torjunnassa on tärkeää käyttää käsineitä ja pestä kädet huolellisesti saippualla torjunnan jälkeen. Toimi niin, ettei etanoita, niiden limaa tai munia kulkeutuisi uusiin paikkoihin. Torjuntaan ja keräämiseen sopii esimerkiksi ämpäri, maitopurkki, ja pihdit. Älä käytä samoja espanjansiruetanaan koskeneita välineitä enää muihin tarkoituksiin. Kehittyneen hermoston takia nilviäinen voi tuntea kipua, joten suorita lopetus mahdollisimman nopeasti – eläinten hyvinvointilain mukaan eläimille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä.
Tehokkaita ja nopeita lopetustapoja ovat voimakas pään murskaaminen kivellä tai kengällä, kiehuvan veden kaataminen päälle keräysastiassa tai saksilla pitkittäin leikaten sarvien välistä (poikittaissuunta ei katkaise hermorengasta!). Roiskeilta suositellaan suojautua suojamaskilla. Espanjansiruetana voidaan myös ensin tainnuttaa viileyden tai miedon alkoholin avulla. Etanat taintuvat 3–5 °C lämpötilassa esimerkiksi jääkaapissa, muoviin käärityssä maitopurkissa muutaman tunnin aikana. Olut tai muu 4–5 % alkoholiliuos tainnuttaa etanat. Taintuneet etanat voidaan siirtää pakastimeen vähintään kahdeksi vuorokaudeksi, lämpötilan tulee olla alle -18 °C. Vaihtoehtoisesti etanat voi käsitellä aiemmin mainituilla lopetusmenetelmillä tai upottamalla yli 70 % alkoholiliuokseen. Neste, kuten vesi tai alkoholi, tulee ensin siivilöidä pois ennen vieraslajin hävittämistä sekajätteeseen.
Lue tarkemmat hävitysohjeet vieraslajit.fi -sivustolta: https://vieraslajit.fi/lajit/MX.52801
Lähteet:
Internet: vieraslajit.fi