Hyönteiset

Kimalainen

Paksun ja karvaisen kimalaisen (Bombus) erottaa helposti muista hyönteisistä. Karvaisen ja paksun ulkomuodon vuoksi ne ovat erinomaisia pölyttäjiä: mm. maamme mustikkasato on pitkälti kimalaisten varassa. Mikäli kimalaisen pesän onnistuu luonnosta löytämään, sitä ei pidä hävittää. Suomessa tavataan n. 30 eri kimalaislajia.

Kimalaiset ovat raskaita hyönteisiä. Kylmällä säällä niiden on lämmitettävä lentolihaksensa ennen lentoon lähtöä. Ne kiipeävät aamulla kukintojen latvoihin lämmittelemään.
Kimalainen

Kimalaisten ruokavalio koostuu medestä ja siitepölystä, kuten mehiläisillä. Ne valmistavat hunajaa omaksi ravinnokseen. Kimalaisella on pitkä kieli, jonka ansiosta ne voivat vierailla syvänieluisissa kukissa kuten apiloissa ja hernekasveissa. Kimalaiset keräävät siitepölyä takasäärissä oleviin siitepölyvasuihinsa. Kun vasut ovat täynnä, ne muistuttavat suuria keltaisia palloja.

Kimalaisen pesintä ja talvehtiminen

Kimalaisista, kuten ampiaisistakin, vain kuningattaret talvehtivat. Ne viettävät talven horroksessa kannonkoloissa, kantokarhoissa ja ojanpenkoissa. Keväällä kuningattaret aloittavat pesän rakentamisen samantyyppisiin paikkoihin. Joskus kimalaiskuningatar saattaa valita pesäksi rakennuksen lämmöneristeen tai muun vastaavan paikan.

Kimalaisen pesä muistuttaa hieman harmaata kananmunakennostoa. Pesän yksilömäärä on enimmillään muutamia satoja. Syksyllä kuningattarien valmistautuessa talvehtimaan, muuta pesän jäsenet kerääntyvät hyville mesilähteille päiväkausiksi ennen kuolemaansa. Ilmiö on nähtävissä syksyisin niiden puutarhojen perennapenkeissä, joissa on ollut kesällä runsaasti kimalaisia.

Kimalaisen pistos

Kimalaiset voivat pistää ihmistä käteen otettaessa tai puolustaessaan pesäänsä. Kimalaisten myrkkypistimessä ei ole väkäsiä toisin kuin kesymehiläisellä, ja ne voivatkin tuikata uhriaan useita kertoja. Pistos voi olla varsin kivulias.

Lähteet

Kirjat: Olsen, L-H. Sunesen, J. (2006). Pikkuötökät talossa ja puutarhassa. Gummerus.
www.hunaja.net,