Edellinen sivu

Lepisma saccharina

Sokeritoukka

Sokeritoukka on lähes jokaisessa rakennuksessa tavattu harmiton asuntovieras ja yksi alkukantaisimmista hyönteisistämme. Se kuuluu noin 300 miljoonaa vanhaan Thysanura-hyönteislahkoon. Sen torjunta ei yleensä ole tarpeen, mutta onnistuu kätevästi oikeilla konsteilla.

Tuntomerkit

Sokeritoukka (Lepisma saccharina) on siivetön, suomujen peittämä ja lituskainen hyönteinen. Sen vartalon väri voi vaihdella tummasta harmaasta vaaleaan hopeanhohtoiseen. Sokeritoukalla on takapäässä kolme sukasta, joista keskimmäinen osoittaa suoraan taaksepäin ja kaksi muuta sivuille alaviistoon.

Lähisukulaiseensa paperitoukkaan verrattuna sokeritoukalla on vartalossaan vähemmän karvoitusta ja sen keskimmäinen takasukanen on huomattavasti lyhyempi.

Aikuisella sokeritoukalla on mittaa noin 10-12 millimetriä. Se on täysikasvuinen kolmen vuoden iässä ja voi elää joidenkin tutkimusten mukaan jopa 5-vuotiaaksi saakka. Toukkavaiheen yksilö on ulkonäöltään kuin aikuinen, mutta pienempi kooltaan.

Sokeritoukka on vikkelä liikkeissään

Sokeritoukka on vikkelä liikkeissään ja nopea juoksemaan. Se liikkuu paikasta toiseen muun muassa putkien läpivientien kautta ja nousee hajulukkojen läpi sisälle asuntoon.

Sokeritoukat hakeutuvat mielellään lämpöön ja kosteisiin tiloihin, kuten kylpyhuoneeseen, keittiöön, kodinhoitohuoneeseen ja kellaritiloihin. Ne asustavat levyjen ja kaakeleiden alla sekä huoneistojen välillä kulkevissa putkikanavissa.

Sokeritoukat eivät ole merkki epäsiisteydestä, vaikka lattiakaivossa olevat hiukset ja karvat saattavat niitä houkutellakin paikalle. Joissain tapauksissa sokeritoukkien läsnäolo voi kuitenkin olla yksi merkki kosteusvauriosta.

Harmiton tapaus

Sokeritoukka voi tuntua epämiellyttävältä kuokkavieraalta, mutta on kuitenkin hyvin harmiton. Se ei pure, pistä eikä levitä tauteja. Sokeritoukat voivat kuitenkin saastuttaa elintarvikkeita, jos ne pääsevät niihin käsiksi, sillä ne kulkevat muun muassa viemäreissä ja voivat sieltä kuljettaa mukanaan epäpuhtauksia.

Sokeritoukka on kaikkiruokainen tapaus, joka käyttää ravinnokseen kaikkea hiilihydraattipitoista. Sille maistuvat niin sokeri, karvat, hilse kuin hiuksetkin ja se voi nakertaa myös selluloosaa, tapettiliisteriä, kirjojen sidontaliimaa, valokuvia sekä homeista paperi.

Sokeritoukka voi elää myös syömällä muun muassa puuvillaa, silkkiä tai kuolleita hyönteisiä eikä ongelmia synny, vaikka ravintoa ei olisikaan tarjolla moneen kuukauteen.

Torjunta

Sokeritoukkia tavataan lähes kaikissa rakennuksissa ja ne harvoin aiheuttavat mitään näkyvää haittaa tai merkittävää vahinkoa elintarvikkeille.

Ne lisääntyvät hitaasti, minkä vuoksi yksilömäärät jäävät normaalisti vähäisiksi. Yleensä torjuntaan ei olekaan tarvetta.

Sokeritoukka ei pysty lisääntymään kuivassa ja viileässä, joten helpointa torjunta on pitää kylpyhuoneen kosteus riittävän alhaisena tehokkaasti tuulettamalla.

Tarvittaessa sokeritoukkien torjunta onnistuu tehokkaimmin torjunta-ainesumutteilla eli aerosoleilla. Katso tarkat ohjeet torjuntaan.

Lähteet:
Kirjat: Jansson, L. ym. (2012). Sisätilojen tuhoeläimet ja niiden torjunta. Kasvinsuojeluseuran julkaisuja N:o 102
Internet-sivustot: Tieteen Kuvalehti. Miksi sokeritoukka viihtyy kylppärissä? https://tieku.fi/elaimet/hyonteiset/sokeritoukka-mika-se-on-ja-mista-niita-tulee (viitattu 17.2.2020) http://www.uku.fi/~holopain/stt/sttkok.htm (viitattu 17.2.2020)
Haastattelu: Bengt Lindqvist, Luonnonvarakeskus
Kuva: Aiwok / Wikimedia Commons